Syksystä on nyt sitten virallisesti selvitty hengissä. Hommia on rästissä, mutta on moni työ edistynytkin. Suurimmilta osin voin olla tyytyväinen itseeni.

Työpäivä loppui jo yhdeltä. Olin tosin koko päivän henkisesti lomalla: viimeistelin vain yhden PowerPoint-esityksen, uusia töitä en jaksanut enää aloittaa. Eipä sitä oikeaa työaikaakaan ollut oikeastaan kuin reilu tunti, sillä aamukahvi juotiin pitkän kaavan mukaan ja miltei heti sen jälkeen oli puurojuhla, jonka jälkeen pälisin tunnin hoitajan luona.

Pahin toteutui: aivan kuten viime vuonna, hoitaja meni jälleen ihan vaikeaksi saatuaan korttini. Hän alkoi selitellä, miksei hänellä ollut korttia minulle - hyvä ettei itkemään puhjennut. Hänen on selvästikin vaikeaa vastaanottaa mitään. Päädyin lohduttelemaan häntä ja olemaan huolissaan hänen jaksamisestaan. Joinakin kertoina hänessä tulee esiin tuo pieni, hauras ja selvästikin haavoitettu puoli, ja vaikka se tekeekin hänestä silmissäni inhimillisen, jättää se samalla minut asiakkaana yksin. Ei minun kuuluisi hoitajaani hoitaa.

Huomaan herääväni eloon, kun saan puhua yliopistoon ja omaan alaani liittyvistä asioista. Sellainen hetki oli tänään kahviaikaan, kun pöytäämme istahti samaa alaa opiskellut työntekijä. Hänellä tosin taisi olla voittopuolisesti kielteinen kokemus pääaineeni opiskelusta, mutta kihersin silti innostuksesta niin, että pysyin hädin tuskin tuolillani. En varmaan olisi koskaan saanut tietää kyseisen ihmisen koulutustaustaa, ellei englanninopettajani olisi vihjannut minulle alkusyksystä, että meillä voisi olla yhteisiä puheenaiheita.

Töiden jälkeen kiertelin taas kaupungilla parisen tuntia. Ostin aivan liikaa kaikkea - lapsosten lahjojen lisäksi sorruin ostamaan itselleni kaksi kallista kirjaa. Aion paketoida niistä ainakin toisen. Illan olenkin paperoinut lahjoja, mutta tarvikkeet loppuivat kesken, joten projekti jatkunee huomenna. Aamupäivällä käyn kaupungilla kahvilla ystäväni kanssa, ja illalla lähdenkin jo neljäksi tai viideksi päiväksi äidin ja pienten luo joulunviettoon. Pikkusiskon kaulaliinan kanssa uhkaa iskeä paniikki - valmista siitä ei tule, ellen neulo läpi yön.