Ihan hyvin nukuin uuden seinäkellon napsutuksessa. Ennen puolta seitsemää heräsin kuitenkin lopen uupuneena ja unestani säikähtäneenä. Muutin koulun asuntolaan, jonne oli muuttamassa huonetoverikseni skitsofreniaa sairastava tuttavani. Anelin, että saisin toisen huonetoverin, sillä en jaksaisi huolehtia toisen ihmisen ahdistuksista. Sainkin tovereikseni kaksi yläasteaikaista luokkatoveriani ja huoneekseni mummolan uuden puolen kamarin. Toinen yläasteaikaisista tovereistani kehuskeli tilanneensa huoneeseen kuvastosta samettisohvan itseään varten, sillä hän on prinsessa. Minä jouduin hankaamaan märällä sienellä tapetteja irti seinistä.

Oli julistettu sota. Seisoin vanhan lukioni pihalla odottamassa evakuointia. Näin, kuinka pienet hiiret juoksivat jonkin ison laitoksen katospylväiden rei'istä turvaan maan alle. Mietin, etten itse mahtuisi. Rohkeimmat prätkähiiret - niin ne itseään kutsuivat - jäivät ulos takomaan sotarumpuja. Minä katselin koulun pihalla taivaalle ja näin kaksi lähestyvää lentävää lautasta. Huusin toverilleni "Katso, uskomatonta - UFO!" Samalla hetkellä kuitenkin kelloradio riuhtaisi minut valvetilaan.

Sauli voitti Isoveljen. En jaksanut enää parina viimeisenä viikkona seurata roskasarjaa, vaikka se alussa addiktoikin varsin tehokkaasti. Finalisteista ja oikeastaan koko porukasta Sauli oli kuitenkin mielestäni ihan hyvä voittaja. Vähän liikaa viinaa paikoitellen, mutta sehän taitaa olla puolet jutun juonesta: saatetaan asukkaat vastuuttomaan tilaan ja katsotaan, mitä sekasortoa ne saavat aikaan. Häkkiapinat. Vankeudessa ja pienessä yhteisössä korostuvat ihmisen ääriominaisuudet. Sauli onnistui hyvin pitämään päänsä koossa ja pärjäämään sekopäisen seurakunnan kanssa. Selvästikin sosiaalisesti lahjakas ihminen, vaikkakin vielä vähän pikkuinen. Kadin epävakaus sai toivomaan, että hän saa terapiaa reaalielämässään.

Tänään saattaa olla rankka päivä töissä. Joudun paneutumaan perjantaiksi kaavailtuihin töihini. Toivoisin voivani hautautua vällyihin, mutta jokin roti on laiskailussakin oltava. Työelämässä ei voi jäädä kotiin joka kerta, kun tuntuu ettei jaksa. Sairauslomaakaan ei sellaisesta syystä mielellään myönnetä. Jos työntekijä uupuneena tappaa itsensä, otetaan tehokkaampi tilalle. Milloin maailmasta tuli tällainen? En jaksa elää.

Helsingin Sanomat on alkanut kolahtaa luukustani joka aamu, vaikken ole sitä tilannut. Harmittavaa vain, että lehti jaetaan vasta puoli kahdeksan tienoilla - en ehdi lukea sitä ennen töihinlähtöä. Luultavasti tähän liittyy jokin kyselytutkimus, tai sitten joku sukulaisistani on tehnyt edullisen lahjatilausjakson. Kukaan vain ei ole vielä vihjaissut mitään.