Varastin tämän meemukan äärettömän tylsästä blogista. Pitäisi kai oikeastaan mennä nukkumaan, muttei uneta vielä tippaakaan. Huomisaamuna sitten luultavasti unettaa.

16 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen. Jos ei juuri siitä tule mieleen mitään, kirjoita jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta. Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen useampiakin asioita. Lopuksi keksi itse yksi uusi sana luetteloon.

1. Kampa
Meillä suosittiin harjoja, mutta äidillä oli tapana vetää minulle aamuisin jakaus mustalla kammalla, jossa oli metallinen piikkivarsi. Ukilla oli sellaisia pienempiä tavallisia kampoja. Mummu käytti niitä, kun leikkasi kesälomilla hiuksiani. En koskaan pitänyt kammoista, koska ne sähköistivät hiukset.

2. Lintu
Minusta oli aina kauhean surullista, kun ikkunaan lensi lintu ja se kuoli tai pökertyi. Vielä surullisempaa oli, jos mummolan katonrajan linnunpesästä putosi poikanen eikä emolintu enää huolinut sitä hoitoonsa. Kerran hoidimme pikkuista emonsa hylkäämää linnunpoikaa pahvilaatikossa ja annoimme sille jotakin ruoaksi - matoja tai hyönteisiä kai. Pikkuinen taisi lopulta lentää lintujen taivaaseen.

3. Meri
Olen aina asunut meren äärellä, mutta siitä ei ole erityisiä lapsuusmuistoja. Vanhempana olen kyllä oppinut rakastamaan merta. Kolmitoistavuotiaana tein ensimmäisen laivamatkani Saksan Travemündeen. Sillä matkalla partiotoverini kuukautiset alkoivat, mikä oli tietenkin hirveän iso juttu koko reissun tyttököörille.

4. Kitara
Minulle ostettiin kitara, koska äiti halusi kuunnella kaunista kitaramusiikkia kotonaan. Pari vuotta kävin tunneillakin, mutten oikeastaan koskaan oppinut mitään, sillä olisin halunnut oppia säestämään enkä soittamaan näppäilemällä. Muutenkin olisin soittanut mieluummin oboeta, viulua tai panhuilua. Vasta viime aikoina olen alkanut hitaasti lämmetä kitaralle, joka on toimittanut sisustuselementin virkaa viimeiset neljätoista vuotta.

5. Kello
Opin aika pienenä kellonajat, ja sain rannekellon viiden tai kuuden ikäisenä. Ensimmäinen kelloni oli ruskehtavan punaista nahkaa, enkä kovinkaan paljon pitänyt siitä. Kello oli tärkeä siitä syystä, että se määräsi, mihin aikaan piti iltaisin lähteä kotiin pihalta tai kavereiden luota. Usein anelimme kavereiden kanssa lisäaikaa äidiltä: istuimme polvillamme kädet rukousasennossa ja lauloimme "pliis pliis pliis" jonkin lastenlaulun melodialla. Äiti saattoi antaa lisäaikaa viisitoista minuuttia, joka tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajalta.

6. Oksentaminen
Sairastin lapsuudessa muutaman kerran mahataudin. Ainakin kahdesti oksensin unissani sänkyyn. Kerran oksensin syötyäni taloyhtiön talkoissa kolme grillimakkaraa ja juotuani monta pullollista smurffilimsaa. Komein kokemus oli ehkä kuitenkin se, kun paluumatkalla Helsingistä yökkäsin junassa kolmannen kerroksen vuoteesta alas Linnanmäellä syömäni hattaran ja muiden herkkujen sulamistuotteet. Toisessa kerroksessa nukkui äiti, mutta alimmassa vuoteessa oli joku ihan vieras täti.

7. Mummo
Vietin kolmen kuukauden iästä alkaen kesät ja muut loma-ajat mummulassa mummun hoidossa. Kerran sanoin mummulle, ettei hän voi olla oikea mummu, koska hän ei ole lihava ja höpsähtänyt. Mummu jaksaa vieläkin nauraa tilanteelle.


8. Kirja
Opin lukemaan hyvin pienenä, jo kolmivuotiaana. Äiti laittoi ruokaa keittokomerossa, kun minä istuin sohvannurkassa tavaamassa äidin kouluaikaista lukukirjaa: "Hupi on lasten... topi". Äitiä nauratti - eihän Hupi mikään topi ollut vaan toveri. Pian kirjoista tuli parhaita ystäviäni. Elin Runotytön ja Ronja Ryövärintyttären maailmoissa, ja oli varsin tavallista, että luin kouluikäisenä parikin kirjaa päivässä. Äiti luki minulle ääneen vielä silloinkin, kun osasin jo itse hyvin lukea. Iltojen lukuhetkinä sain olla äidin lähellä, ihan vieressä.

9. Pipo
Minuun kouluaikojen pipopakko vaikutti päinvastaisesti kuin ikätovereihin: halusin ilman muuta pitää pipoa, jotta osoittaisin oman aikuisuuteni opettajien silmissä (pidin todella itseäni aikuisena). Jossakin vaiheessa ala-astetta olivat muodissa pitkähiippaiset pipot, ja minullakin oli sellainen, violettiraitainen.

10. Matematiikka
Lukion tuloksetonta pitkämatikkataisteluani lukuun ottamatta pärjäsin aina hyvin matematiikassa ja pidinkin siitä. Kerran ala-asteella sain formatiivisesta kokeesta ysiä huonomman, ja revin paperin teatraalisesti suikaleiksi luokan edessä. Opettaja teippasi paperin kokoon ja vaati siihen äidin allekirjoituksen.

11. Metsä
Isot metsät olivat pelottavia, koska niissä oli karhuja ja susia. Mummolan marjametsässä näinkin kerran kaukaa karhun ja usein karhun kakkoja. Halusin, ettei me ukin kanssa olisi lähdetty näkömatkaa kauemmas autosta, mutta ukin mielestä parhaat apajat olivat syvemmällä metsässä. Kerran luulin eksyneeni ukista, mutta ukki olikin ihan lähellä. Kodin ympärillä oli onneksi vain pieniä metsiköitä, joissa oli kiva leikkiä. Yhden metsikön läpi kulki iso oja, jonka jyrkästä rinteestä sai valkoista savea leikkeihin.

12. Ukkonen
Kyllähän minä tavallaan ukonilmaa pelkäsinkin, mutta uteliaisuus ja uhkarohkeus voittivat. Koska oli kielletty menemästä ulos metallirunkoisen sateenvarjon kanssa, kokosimme tietenkin koko pihan lapset sateenvarjoineen taloyhtiön pihanurmelle ja tanssimme varjojen kanssa. Varjoista sain myös mukavan ison majan, jonka alla oli jännittävää odotella porukalla sateen ja jyrinän päättymistä. Pallosalamia pelkäsin, sillä mummu oli kertonut, että sellainen oli hänen lapsuudessaan tullut ikkunasta sisään. Pelkään muuten vieläkin - ja nykyisin en enää menisi heiluttelemaan sateenvarjoakaan.

13. Hiukset
Hiukseni olivat välillä takapuolimittaiset, välillä minulla taas oli poikatukka. Äiti laittoi joka aamu hiukseni ranskanletille tai punoi sivustat. Joskus pääni oli saunan jälkeen ihan täynnä pikkulettejä, ja seuraavana päivänä hiukset olivat säkkärät. Päänahkaa kutitti kivasti, kun hiuksia laitettiin, vaikka sainkin aina kylmiä väreitä. Äiti on kertonut, että hänen oopperaharrastuksensa aikana oopperan pääosan esittäjä, joka oli silloin kuuden ikäisenä ehdoton idolini, letitti hiuksiani teatterinäyttämön kulisseissa. Hänestä tuli myöhemmin musiikinopettajani.

14. Sisko / Veli (valitse toinen)
Pienenä minulla ei ollut siskoja eikä veljiä. Joskus viiden ikäisenä kinusin äidiltä pikkuveljeä ja laskin lapsen logiikallani, että muutaman vuoden päästä veli olisi minua enää vain kaksi vuotta nuorempi. Sainkin pikkuveljen lopulta kahdeksantoistavuotiaana, mutta ainakaan vielä hän ei ole kirinyt ikävuosissa minua kiinni. Ollessani kahdentoista äiti kertoi eräänä ihan tavallisena iltana, että minulla on isosisko ja -veli. Istuin pöntöllä pesemässä hampaitani ja olin nielaista harjan.

15. Ikkuna
Ikkunat olivat sitä varten, että niiden äärellä odotettiin äitiä kotiin. Odottelu ja kipeä kipristys mahanpohjassa alkoivat neljän aikaan ja jatkuivat äidin tuloon saakka. Joskus hän ei tullutkaan, ja silloin juoksin itkien ikkunalta toisen luo, kunnes kauhu ylitti kriittisen pisteen ja ajoi etsimään äitiä ulkoa. Puin haalarin päälleni ja kävelin tuttua reittiä seurakuntatalon ohi, kierroksen ostarilla ja bussipysäkin kautta takaisin kotipihaan, jos vaikka äiti olisikin sillä aikaa tullut kotiin. Joskus naapurin lasten äiti poimi minut bussipysäkin lumihangesta illaksi kotiinsa, josta äiti minut sitten myöhään illalla haki suutuksissaan siitä, etten ollutkaan odottanut koti-ikkunassa ja että olin ottanut vastaan "almuja".

16. Autoilu

Meidän pienperheemme oli melkeinpä ainoa, jossa ei ollut autoa. Opin jo pienenä kulkemaan bussilla. Kerran lähdin naapurin lapsosten kanssa pyörällä liikennepuistoon, jossa sai opetella liikennesääntöjä ja ajaa "ajokortin". Yllättäen tuli ukkonen, joten emme päässeetkään ajoissa kotimatkalle vaan päädyimme isoon markettiin tienaamaan rahaa työntelemällä ostoskärryjä paikoilleen (siihen aikaan oli palautusautomaatit, joista sai liimamerkin ja myyjältä kymmentä merkkiä vastaan kolikon).

Ukkonen loppui aikanaan, mutta emme enää muistaneet, että kotiin piti mennä, joten päädyimme kyläilemään leikkitovereideni sukulaistädin luo. Kun lopulta iltakajossa ajelimme kotiin, äiti oli juuri tekemässä minusta katoamisilmoitusta poliisille. Taisi muuten olla ainoa kerta, kun sain kotiarestia.

17. Mekko

En oikeastaan tykännyt mekoista, vaikka minulla oli niitä paljon. Hieno rouva -leikeissä ne olivat kyllä kivoja, varsinkin äidin mekot. Äidillä oli satiininen alushame, joka ylsi kainaloiden alta maahan laahukseksi. Riitelimme kavereiden kanssa, kuka sai pukeutua siihen. Kerran en halunnut lähteä kylään, koska ujostutti. Leikkasin vaaleanpunaisen kesämekkoni edustan täyteen reikiä ja tuhrin reikien ympärystät tussilla. Ei siinä mitään, lähdin sitten toisessa mekossa.

Out of topic: Ärsyttää suunnattomasti, että Vuodatuksen editori lyö rivivälin jokaisen Enter-painalluksen kohdalle, eikä sitä ylimääräistä väliä saa niin mitenkään hävitettyä. Olen yrittänyt kajota koodiin tai muokata tekstiä Wordissa, mutta kummastakaan ei ole apua.