On ihanaa huomata, miten työnteko vaikuttaa oloon. Ensimmäiset viikot olivat todella raskaita ja pohdin jopa harjoittelun keskeyttämistä, mutta työympäristön ja -tehtävien tultua tutuiksi olen oikeasti alkanut nauttia työpäivistä ja uskoa voimavaroihini. Harjoittelupalautteeseen kirjoitin, että tekisin töitä mielelläni enemmänkin kuin nyt - toisinaan on hetkiä, jolloin kuljen ovelta ovelle vinkumassa tekemistä. Vaikka olenkin perusluonteeltani haaveilija, pidän pienestä kiireestä.

Huomasin kellon olevan paljon enemmän kuin kuvittelin, joten en ehdikään kirjoittaa pidemmästi. Tänään on väliarviointipalaveri työpaikkaohjaajan ja harjoittelun vastuuopettajan kanssa. Sen jälkeen käyn hoitajan ja puheterapeutin luona, joten varsinaista työaikaa jää varsin vähän. Ensi viikon lomailenkin sitten harjoittelusta ja aherran koulutöiden parissa. Mukavaa vaihtelua sekin.