Minua surettaa, että olen kohta kolmikymppinen. Oma kokemus iästäni on niin toinen. Enää en sentään tunne itseäni aivan koko aikaa pieneksi tyttöseksi, mutta ajatusmaailmani ja elämäntilanteeni lähentelevät silti enemmän kaksi- kuin kolmikymppisen kokemusmaailmaa. Toisten silmissä en voi silti enää koskaan olla niin nuori - "nyt on lokakuu, ja minusta näkee sen" tai jotain sinne päin. Huono vertaus oikeastaan, sillä en minä sentään vielä niin vanha ole, mutta ajaa asiansa. En voi enää yliopistollakaan tunkea parikymppisten porukoihin tekemättä itsestäni naurunalaista. Näytän kai ikäistäni vanhemmaltakin.

Vatsani on sekaisin, ja hoidan sitä suklaavanukkaalla. Vastikään paikattuun hampaaseen sattuu. Tänään on kuusituntinen työpäivä. Olo tuntuu voimattomalta mutta silti jo hieman paremmalta kuin eilen. Tällä viikolla pitäisi ehtiä käydä yliopiston kirjastolla etsimässä opinnäytetyökirjallisuutta, mutta saa nähdä, minä päivänä moiseen repeän. Joulukorttimateriaalitkin odottavat ostamistaan. Orastava idea minulla jo niiden suhteen on.