Tapasin eilen toimintaterapeutin. Tällä kertaa odotushuoneessa ei ollut yhtä puheliasta sakkia kuin ennen hoidontarvearviopalaveria - sain istua ja jännittää rauhassa. Yllättävää kyllä tuntui siltä, että voisimme sittenkin tulla terapeutin kanssa juttuun, vaikka hänen näkökulmansa on ymmärrettävistä syistä käytännönläheisempi kuin minun. Sovimme seuraavan ajan parin viikon päähän. Terapeutti kertoi, että saattaisin keväällä päästä johonkin ilmaisuryhmään. En ensin oikein lämmennyt ajatukselle ryhmämuotoisesta hoidosta, minulla kun on taipumus tuntea itseni ulkopuoliseksi joka paikassa, mutta toisaaltahan olen pitkään pohtinut, että psykodraamaa olisi joskus jännittävää kokeilla. En vielä tiedä, mihin päädyn. En toki tiedä sitäkään, onko minulla asiassa sananvaltaa.

Koulussa oli eilen lyhyt päivä. Toimintaterapiassa sujahti lähes kaksi tuntia, joten ehdin olla koulussa vain yhden kokonaisen ja kaksi vajaata oppituntia. Rästitöitä tulin tekemään kotiin, sillä olin onnistunut rapaamaan ulkona housuni ja palelin märissä vaatteissa. Kirjoitusvire ei ollut aivan parhaimmillaan, mutta yhden kotitentin sain puoliksi väännettyä.

Posti toi ajat verikokeisiin ensi viikolla ja neurologille joulukuun alussa. Olin oikeastaan yllättynyt, että pääsin lääkäriin noinkin pian. Tänään koetan tavoittaa puheterapeutin kuuloasian vuoksi. Pyydän samalla kuulokäyrästä kopion neurologia varten. Iltapäivällä on vielä aika hoitajalle. Tuntuu hassulta, että olen näin "normaali" ja silti terveydenhuollon ja kuntoutuksen ammattilaisten ympäröimä. Olenko oikeasti vain törkeä valehtelija ja hyväksikäyttäjä?