Kymmenen vuotta sitten, suurten muutosten vuonna 1997:
1. Koulukiusaamiseni tuli lopulta, yhdeksän vuoden piinan jälkeen, julki. Muutaman kuukauden kuluttua tästä hetkestä peruskoulu olikin ohi.
2. Aloitin ensimmäisen psykoterapiani.
3. Olin kesätöissä ensimmäistä ja mitä todennäköisimmin myös viimeistä kertaa elämässäni.
4. Vietin kuukauden Englannissa kielikurssilla. Upea kokemus 16-vuotiaalle, siitä huolimatta että kärsin koko kurssin ajan angiinasta enkä pystynyt puhumaan.
5. Syksyllä alkoi lukio. Ensimmäisen jakson jälkeen koin romahduksen, jonka jälkeen asiat eivät koskaan ole palanneet ennalleen.
6. Muutimme omakotitaloon, jonne muutti myös äidin uusi mies.

Viisi vuotta sitten, 2002:
1. Aloitin epäonniset kieliopintoni humanistisessa tiedekunnassa. Kuljeskelin päivisin yliopistolla, mutta todellisuudessa en väräyttänyt eväänikään opiskellakseni. En ollut kyllin fiksu jäädäkseni sairauslomalle.
2. Olin hyvin, hyvin masentunut ja aloin kärsiä psykoottisista oireista.
3. Tein kämppiksestäni hullun nuhjuisella erakkoelämälläni.

Kolme vuotta sitten, 2004:
1. Olin viimeinkin virallisesti sairauslomalla ja elämän harjaannuttamisluokalla. Keskeinen läksyni oli oppia kysymään itseltäni aamuisin, mikä tuntuisi sinä päivänä hyvältä.
2. Luin maailmanlopunennustuksia, bongailin ufoja yötaivaalta ja sain viestejä kuolleilta sivilisaatioilta.
3. Elämäni oli kilpistynyt uudemman psykoterapiani ympärille. Olin vieraantunut arjesta ja ihmiskontakteista, mutta koin käyväni läpi kiehtovaa prosessia.
4. Muutin opiskelija-asunnosta nykyiseen loistolukaaliini.

Vuosi sitten, 2006:
1. Harjoittelin elämää ilman psykoterapiaa.
2. Olin hylännyt ajatukseni yliopisto-opinnoista; niiden sijaan opiskelin ammatillisessa erityisoppilaitoksessa alaa, joka ei erityisemmin kiehtonut mutta joka tuntui ainoalta realistiselta vaihtoehdolta.
3. Ensimmäisen, varsin onnistuneen opiskeluvuoden jälkeen syventynyt masennus kaatoi minut lähes vuodeksi sairauslomalle. Pelkäsin, etten sillä kertaa selviytyisi.

Tähän asti tänä vuonna:
1. Hankalaakin hankalampien kevään ja kesän jälkeen löysin uutta toivoa ja pystyin jatkamaan ammattiopintojani. Tällä hetkellä olen työharjoittelussa.
2. Katastrofaalisen masennuslääkekokeiluni jälkeen masentunut mielialani kääntyi hypomaniaksi, jonka vanavedessä seurasi sekamuotoinen jakso. Tuoreimmaksi tuomiokseni on vahvistettu kaksisuuntainen mielialahäiriö.
3. Olen alkanut elätellä varovaisia toiveita paluusta yliopistoon. Asioiden esiselvittelyn pohjalta olen muodostanut käsityksen, ettei se olisi lainkaan niin mahdotonta kuin olen tähän saakka kuvitellut. Opiskelen toki nykyisen ammattitutkintoni loppuun.

Eilen:
1. Surffailin koko kurjan päivän netissä lukuun ottamatta yhtä tuntia, jonka yhteys oli katki.
2. Sorruin ahmimaan kokonaisen perunalastupussin, vaikka olen luvannut itselleni laihduttaa.
3. Laiminlöin lahjakkaasti esitelmän laatimisen.

Tänään:
1. Tunnen itseni ansaitun masentuneeksi, sillä esitelmä jäi valmistelematta ja lintsaan siksi lähiopetustunneilta.
2. Lohdutan luultavasti itseäni jälleen epäruoalla.
3. Soitan opiskelijaterveysasemalle ja pyydän kopiota kuulokäyrästäni.

Huomenna:
1. Olen - aivan varmasti olen - kuusi tuntia työharjoittelussa.
2. Kävelen viitisen kilometriä töistä kotiin, ellei taivaalta putoile kissoja, koiria ja muita pieneläimiä.
3. En ole yhtä masentunut kuin tänään.

Ensi vuonna:
1. Saan osa-aikatyötä kaupan alalta (yeah, right).
2. Valmistun ammattiin ja jatkan opintojani yliopistossa.
3. Tiedän jo luultavasti enemmän siitä, mitä kummaa aivoissani on tekeillä. Toivottavasti en kuitenkaan mieti sitä yhtä paljon kuin nyt.