Kaunis, aurinkoinen lauantaiaamu. Houkuttelisi lähteä pitkälle, rauhalliselle kävelylenkille, ja jossakin vaiheessa varmasti lähdenkin. Jalkani tosin eivät ole aivan kunnossa - lienen saanut jälleen sieni-infektion äidin luota - mutta enköhän pysty muutaman kilometrin talsimaan, kun en valitse ahtaimpia kenkiä. Ruokakaupassakin on poikettava, kotona kun ei ole tällä hetkellä mitään lounaaksi kelpaavaa.

Eilinen työpäivä meni mukavissa merkeissä. Työstin yhtä isompaa joskin helppoa hommaa, ja sain myös olla sähköpostitse yhteydessä sisäisiin asiakkaisiin. Tunsin itseni taas oikeaksi työntekijäksi, ja ohjaajankin kanssa tuli jutusteltua yhtä ja toista päivän mittaan. Iltapäivällä onnistuin ahdistumaan toviksi, kun kohtasin yhden koulumme työntekijöistä normaalista yhteydestään irrotettuna - nämä rooliasiat ovat minulle hitusen hankalia - mutta kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen päivään.

Nyt oikeastaan milteipä harmittaa, että on tullut kritisoitua harjoittelupaikkaa. Kai jokaisessa työpaikassa on erilaisia päiviä. Aina ei voi mennä putkeen, ja joskus koko päivä on pakoputkesta. Se ei kuitenkaan välttämättä ole kenenkään vika eikä mitenkään lopullista. Ensi viikkoa odottelen ihan innolla, sillä tiedän jo, että mieluisia töitä tulee riittämään. Olemme sopineet, että voin nyt tehdä paikasta riippumatta töitä molemmille ohjaajilleni.

Illalla vierailin hypolandiassa, otaksun. Julkaisin mielessäni kirjan, valmistuin tutkijalääkäriksi, selätin terminaalivaiheen aivosyövän ja paranin kaikista psyykkisistä ongelmistani. Itkin onnesta kauppareissulla, jonka tein vain, koska en pystynyt asettumaan kotona aloilleni. Kaupasta kotiuduttuani tanssin, lauloin ja valokuvasin itseäni musiikin tahdissa vielä tunnin ja kuvittelin, kuinka EMI:n pomo bongaisi minut, Celine Dionin veroisen laulajan, paikallisen karaokelavalta ja tahtoisi oitis tehdä levytyssopimuksen. Oikeastihan en osaa laulaa.

Ennen kymmentä rauhoituin sen verran, että pystyin aloittelemaan toisen nettikurssin suorittamista. Sainkin vastattua jo kolmasosaan kysymyksistä. Opinnäytetyön sisällysluettelo on edelleen laatimatta, mutta ajatteli opettaja mitä hyvänsä, olen tyytyväinen itseeni, jos saan tehtyä ylipäätäni jotakin koulun eteen joka päivä. Olen jo ylittänyt omat odotukseni moninkertaisesti, mikä tosin on johtanut niiden kasvamiseen epärealistisiin mittoihin. Nyt haaveilen jo mahdollisuudesta valmistua keväällä. Valitettavasti se taitaa olla pois laskuista, vaikka saisinkin kaikki itseopiskelukurssit ja opinnäytetyön kevään aikana valmiiksi.

Tänään elämä tuntuu ihan hyvältä. Opiskelen hetken, ennen kuin lähden ulos tuulettumaan.