Unessani olin kuntoutujamatkalla trooppisessa maassa (kuntoutujareissut kattavat nykyisin suuren osan unimaailmastani). Kaikkien oli osallistuttava sukellusretkelle Tsernobylin räjähtäneeseen ydinvoimalaan, joka sijaitsi satojen metrien syvyydessä merenpinnan alla. Sukelluspukuni ei ollut sopiva, ja pelkäsin hukkuvani siinä. Sen oli määrä suojata myös radioaktiiviselta säteilyltä. Sukellusretki oli vaarallinen ja vaikea: meidän oli varottava koskemasta radioaktiivista jätettä sisältäviin tankkeihin sekä rikkomasta happipullojamme. Ahtailla sukellusreiteillä törmäilimme toisiimme, ja yhdessä vaiheessa minä sinkouduin vasten tankkia. En uskaltanut kertoa kenellekään, vaikka tiesinkin sairastuvani, sillä en halunnut suututtaa ohjaajia.

Pahoitin eilen mieleni töissä - onneksi kuitenkin kykenin palauttamaan tasapainotilan yllättävän nopeasti, eikä harmistuksestani koitunut mielipahaa kenellekään. Minua ei huolittukaan siihen kokoukseen, jonka vuoksi olin saapunut töihin puolta tuntia ennen todellisen työaikani alkua. Tuli hetkeksi tunne, ettei minusta kuitenkaan pidetä eikä minuun luoteta. Saattoi tosin jopa olla, että työntekijät käsittelivät palaverissa minua ja työharjoittelujaksoani, sillä väliarviointi on huomisaamuna ja vain yksi työntekijä pääsee siihen. Johtajaa lukuun ottamatta olen tehnyt töitä tasaisesti kaikkien kanssa. Tämä päivä kuluu suurimmaksi osaksi seminaarissa, eli varsinainen työskentelyaika jää vähäiseksi. Seminaarin sisältö vaikutti ainakin etukäteen tarkasteltuna varsin mielenkiintoiselta.

Hoitajatapaamisessa olin jälleen itkun partaalla. Ihmettelen, miten putoilenkin sellaisiin tunnemylläköihin nyt, kun muuten olen pysynyt niin hyvin aikuismoodissa. Tuo oli jo kolmas kerta parin viikon sisällä. Vielä en ole kertaakaan varsinaisesti purskahtanut itkuun, mutta silmiini nousee kyyneliä ja alan puhua hiljaisella lapsen äänellä (siltä se omiin korviini kuulostaa). Hoitajakin tuntuu huomaavan, sillä hänen äänensävynsä muuttuu heti astetta pehmeämmäksi ja myötätuntoisemmaksi. Voi luoja sentään - minun olisi pidettävä mielessäni, etten kahdesta viikkotapaamisesta huolimatta ole psykoterapiassa.

Illalla ennenkuulumaton mielenhäiriö sai minut paistamaan pitsan ilta- ja aamupalaksi. Sujuuhan se laihdutus näinkin.