Jämähdin illalla kirjoittamaan neurologilähetteen mukaan kohtaus- ja tilannekatsausta, enkä saanut itseäni peiton alle ennen puolta kahta. Valvoin vielä vajaan tunnin huonovointisena sipseistä, joten yöunet jäivät taas säälittävän lyhyiksi, vajaaseen neljään tuntiin. Keho huutaa menetetyn unen perään. Julma kohtalo odottaa hammaslääkärin tuolissa jo reilun tunnin kuluttua. Nyt alkaa porakin jännittää - mieleen nousee mukavia pieniä takaumia sen äänestä ja ikävimmistä kipukokemuksista. Täytyy pyytää, että jaksaisivat antaa puudutteen vaikuttaa riittävän kauan. Mitähän lääkäri sanoo tulehtuneesta poskestani, josta narskautin palan viikko sitten?