Olen nukkunut jo monta yötä huonosti - tyystin omaa syytäni, en saa itseäni vuoteeseen ihmisten aikaan. Viime yönä unet jäivät viiteen tuntiin. Nyt on fyysisesti tuskainen olo, eikä kahvikaan tunnu auttavan. Kouluunlähtöön on onneksi vielä vajaa tunti. Tänään on sikäli jännittävä päivä, että joudun karkaamaan ensimmäiseltä oppitunnilta mielenterveystoimistoon toimintaterapeutin luo. Olen tavannut hänet vain kerran aikaisemmin yhteispalaverissa, jossa oli hänen lisäkseen ivallinen psykiatri ja kouluterveydenhoitaja. Ensikohtaamisemme ei huokunut suurta sielujen sympatiaa, mutta koetan jättää ennakkoasenteet kotiin. Toimintaterapiahan ei kuitenkaan ole psykoterapiaa, eivätkä henkilökemiakysymykset ehkä siksi paina yhtä paljon. Saatoin sitä paitsi tulkita tilannetta väärin.

Eilen pitkästä aikaa pystyin nauttimaan työskentelystä. Tehtäväni olivat luonteeltaan sellaisia, että tarvitsin konsultaatioapua ja sain osallistua asiaa koskevaan palaveriinkin (ja avasin siellä suuni - ennenkuulumatonta!). Vaikka työyksikkö onkin omalla tavallaan eristävämpi kuin virallinen harjoittelupaikkani, vuorovaikutus viimevuotisen ohjaajani kanssa pelaa edelleen upeasti. Pidän erityisesti siitä, että hän antaa suoraa ja reaaliaikaista palautetta töistäni ja kertoo, miten voisin niitä kehittää. Toisessa paikassa saan palautteen usein kiertoteitse, myös sen myönteisen ja kannustavan. Eilen tuntui, että kykenin juttelemaan ohjaajan kanssa vapautuneemmin ja luontevammin kuin kertaakaan viime syksynä. Jatkuisipa oloni töissä samanlaisena!

Sain myöhään illalla valmiiksi sen yllättävän suuritöisen nettikurssin. Olen tyytyväinen itseeni. Tällä menolla pystyn oikeasti keväällä ottamaan jonkin yliopistokurssin suoritettavakseni. Tänään aloitan toisen nettikurssin opiskelun itseopiskelutunneilla. Olen tienannut viikon sisällä kolme opintoviikkoa, mikä on hurja tahti minulle. Opinnäytetyölle en häpeäkseni kylläkään ole vielä uhrannut minuuttiakaan.

Olen melkoisen uupunut ja välillä pelkään romahtavani hetkellä millä hyvänsä, mutta voin silti taas hitusen paremmin. Kai tässä on vielä toivoa saada kiinni jostakin langanpäästä. Ehkä minusta ei koskaan tule normien mukaista kahdeksasta neljään puurtajaa, mutta oman paikkani haluan löytää, vaikka se sitten vaatisikin hieman kekseliäisyyttä ja sinnikkyyttä.