Hiljaista ja apaattista. En tiedä, johtuuko lääkenostosta vai jostakin muusta, mutta olen todella, todella väsynyt. Suurimman osan eilisestä ja tästä päivästä olen viettänyt sohvannurkassa nyyhkyttämässä. Arkisiin askareisiin on hankalaa tarttua - olen aivan liian syvällä surullisissa ja lapsenomaisissa ajatuksissani. Olen taas kasvanut pieneksi.

Itkuisuus ei sinänsä liene lääkkeen syytä, sillä tabujen luulisi enemmänkin tasoittavan ja turruttavan, onhan niiden tehtävä rauhoittaa aivotoimintaa ja tasata mielialaa. Olen kylläkin ihmetellyt myös lihasnykinää - siitä on tullut kokoaikaista, vaikka sen kai pitäisi lääkenoston myötä lakata. Kenties koko nykinä ei johdukaan epilepsiasta vaan itse lääkkeestä? Seurailen tilannetta ja soittelen poliklinikalle, jos nykinä ei ala viikossa hälvetä.

Eiliset jouluostokset kariutuivat sietämättömään ahdistukseen. Ihmiset vyöryivät päälle, ja jokaisen heistä silmissä oli mielipuolinen, tuomitseva katse. Näin muun muassa erään proffan, jolle minun pitäisi kirjoittaa sähköpostia. Keskityin perustehtäviini eli väistelyyn ja hengenhaukontaan, ja luovutin jo kymmenen minuutin jälkeen. Soitin äidille, jonka olin sopinut tapaavani, ja kerroin ettei kaupungilla pystynyt olemaan. Käytin kotimatkankin itkeskelyyn. Alan olla siinä pisteessä, etten välitä, nähdäänkö minut parkuvana läjänä tienposkessa.

Tämänaamuisessa unessa tuntematon ystävä johdatti minut pitkään autiona olleen talon pihaan. Yllätykseksemme talo ei kuitenkaan ollut enää autio, vaan sen ikkunaan oli ilmestynyt verhot ja ovensuussa seisoi mies hakkaamassa halkoja. Mies huomasi meidät ja lähti kirvestään huitoen peräämme. Ystävä pakeni kiertämällä navettarakennusta toiseen suuntaan, minä toiseen. Olin valinnut väärän reitin, sillä juoksin miltei kulman takaa ilmestyvään kirvesmiehen syliin. Heräsin juuri, kun hän kohotti kirveensä halkaistakseen sillä pääni.

Mahdollinen tulkinta:

pitkään autiona olleen talon = minä, tunteiden eristäminen ja niiden poissaolo, loputon sisäinen tyhjyys

talo ei kuitenkaan ollut enää autio = Olen alkanut saada yhteyttä tunteisiini? Sisälläni asuu sittenkin tunteva ihminen?

pakeni = Turvaudun vanhaan keinoon, pakenen vaikeita tunteita.

Olin valinnut väärän reitin = Huomaan, ettei vanha keino enää toimi.

kohotti kirveensä halkaistakseen sillä pääni = Pelkään, että tunteiden kokeminen ja kohtaaminen tuhoaa minut, "halkaisee pääni". Ehkä se tekeekin sen?