Bussiaikataulujen ja opiskelijapalveluiden aukioloaikojen vuoksi lähtö hieman lykkääntyi. Lähden kymmenen minuutin kuluttua. Sähköpostiin sataa ikäviä vastauksia opettajilta: sitä ja sitä kurssia ei voi suorittaa etänä eikä sitä ja sitä kurssia järjestetä keväällä laisinkaan. Alkaa jo pikkuhiljaa sisu kaulaantua. Sain kuitenkin onneksi ajan uraohjaajalle helmikuun alkupäiville. Päätös jostakin sivuaineesta on tehtävä jo ennen sitä, jos aion keväällä kursseja suorittaa, mutta helpottavaa silti saada jokin kontakti siihen puljuun.

Ahdistus on melkoinen. Olenko sittenkään tekemässä oikeaa valintaa? Vaikka se olisikin oikea minun kannaltani, onko se oikein yliopistoa kohtaan? En ole tuottava ja tehokas opiskelija, enkä välttämättä koskaan valmistu, vaikka kuinka ponnistelisin.

Eilen muuten tuli aika neuropsykologillekin. Se on jo tammikuun 7. päivänä. Nopeaa toimintaa sairaanhoitajalta, ei voi muuta kuin nostaa hattua. Onneksi jokin asia aina välillä onnistuukin. En osaa enää olla niin vihainen neuropolille, vaikka lääkäriajasta jäikin voittopuolisesti paha maku suuhun.