Jossakin päin blogosfääriä törmäsin taannoin meemiin, jossa ihmiset kuvasivat jääkaappinsa sisällön. Pohdin jo silloin meemiin osallistumista, mutta se tuntui liian nololta ja paljastavalta. Minä nimittäin häpeän jääkaappiani, ja kohta näette miksi. Suosittelen, että perheen pienimmät sekä helposti pahoinvoivat siirtyvät kauemmas tietokoneen ruudulta.

Tilanne on ollut jokseenkin näin paha jo ainakin vuoden ajan. Tämän postauksen tarkoitus onkin saada motivoitua itseni siivoamaan jääkaappi ennen joulua. Kuvien oton jälkeen aloitinkin urakan, mutta haisutavaraa on niin paljon, että homma vaatii monen monituisen roskapussin raahaamisen alas. Kuvaan jääkaapin uudestaan sitten aikanaan, kun se taas muistuttaa jääkaappia eikä tunkiota.

Ylimmän hyllyn valmisruokapakkaukset sain jo ongittua roskikseen. Ne olivat yltä päältä vihreässä ryysteessä; metallirasiasta sen huomaakin. Kurkunpätkä oli tuore, mutta laitoin sen roskiin, koska se oli ollut kosketuksissa sen jonkin märäntyneen vihreän kanssa. Avaamaton lauantaimakkarapakkaus, mehutiiviste, hylamaito ja etummainen ketsuppipurkki saavat jäädä ylähyllylle; kaikki muu on pilaantunutta. Oikean reunan mansikkakeiton viimeinen käyttöpäivä on ollut 29.12.2006. Hylly notkuu mehu-, maito- ja kiisselitölkkien painosta.

Keskihyllyllä takaosan tavarat eivät erotu kunnolla, mutta siellä on enimmäkseen pilaantuneita pakastemarjoja rasioissaan sekä muutama valmisruokapakkaus. Jogurtit ovat lokakuisia, ja kerma on ostettu huhtikuussa. Avoin sienipurkki on ollut nykyisellä paikallaan ainakin vuoden. Vasemman reunan fetajuusto on, yllättävää kyllä, vain viikon vanhaa, ja suklaavanukkaatkin ovat aivan tuoreita. Oikeanpuoleisen vanukkaan takana on piilossa syyskuista kinkkua.

Alahyllyn säilykesienet ja -ananakset on ostettu viime keväänä. Laitoin niitä muistaakseni kotikutoiseen pitsaan. Kattilassa on kasviskeittoa, jota yritin turhaan saada alas elokuussa epäonnisen masennuslääkekokeiluni aikana. Leivänpäällysteet sekä vanukas ovat vielä syömäkelpoisia. Limsapullo on jääkaappini kunnioitettava seniori: se on ostettu kesäkuussa 2006.

Ovihyllyt eivät näytä aivan yhtä järkyttäviltä. Suurin osa tavaroista tosin on sen verran pieniä, että ne piiloutuvat hyllyn reunojen taa. Ylähyllyn vanhemmat kananmunat heitin pois - ne olivat kuitenkin ihan joulukuulta, en siis ole elänyt munanpuutteessa. Pienessä purkissa majailevat kapriksetkin ovat peräti eilinen ostos; eivät ne kuitenkaan kovin hyviä olleet, joten voi olla, etten sorru toista kertaa ostamaan.

Keskimmäisen hyllyn siiderin ostin juhannukseksi, mutta tyydyinkin silloin vain yhteen siideriin, joten toinen jäi odottamaan otollisempaa hetkeä. En ole varma, onko se enää juotavaa, eikä oikeastaan kiinnostakaan. Vihannes-vitamiinijuomaa ostin elo-syyskuussa. Tomaattipuretta löytyi ovesta jopa kolme tuubillista; olen hajamielisyyksissäni ostanut joka käyttökertaa varten uuden. Molemmat puolukkahillopurkit ovat jo viime vuonna parhaat päivänsä nähneitä.

Alin hylly on kiistämättä mielenkiintoisin. Maito on heinäkuulta, energiajuoma kesäkuulta, tuoremehu toukokuulta ja lasipullon appelsiinimehu huhtikuulta. Glögin olen ostanut vuosi sitten itsenäisyyspäivän aikoihin.

Tiskipöytänikin kiiltää puhtauttaan ja suorastaan huutaa kutsumaan ystäviä kylään ihailemaan emäntänsä siisteyttä:

Tässä vielä kaunis ja takuulla aromikas tomaatti. Tahtoisitko salaattiisi?